Tänään oli mun viiminen työpäivä ja jo eilisestä illasta asti oon hermoillu ihan liikaa. Riikka onneks oli meillä rauhottamassa mua. Tänään aamulla työt alko 9 mutta heräsin jo 6 aikaa ja sen jälkee kauheesti unta enää saanut. Kun tulin alas pojat oli jo koulussa ja hostmom lähti salille.. siinä se voivotteli kun Adaire tuli heti mun syliin kun näki minut, että Adaire raukka tää on teidän viiminen päivä. No se taidan olla kuitenkii miä jolle tää on kaikista vaikeinta. Luulin että itkisin viimisen viikon, mutta maanantaina vasta itkin ekan kerran kun hostmom ja pojat anto mulle lahjan. Mun hostmom sano että pitäähän mulla olla jotain Tiffanylta, eli sain sellasen aivan ihanan korurasian. Sitten vielä piti hyvästellä kavereita sen jälkeen niin ei helpottanut yhtään.
Tää tyttö taitaa tulla mun mukaan
Tää päivä meni tosi nopeesti ja pojat oli yllättävän mukavia, koska ne tietää että oli mun viiminen päivä. Illalla sitten meni vielä kerran hermot amerikkalaisiin, koska niinkin helppo asia kuin kuvien tulostaminen ei vaan toiminut. Kun tulin kotiin, niin menin antamaan tekemäni valokuva-albumin hostmomille ja siinähän sitte taas itkettiin. Tää vuosi on ollu kyllä ihan uskomaton ja tulee aina olemaan yks mun parhaimmista vuosista! Nyt on laukut pakattu ja sitten vaan odotellaan että nään Sannin Kaliforniassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti