Knee surgery and 6 months

Elikkä puoltoist kk sitten loukkasin tän mun polven jalkapallo harjoituksissa ja sen jälkeen on ollu vähän sekavaa aikaa, että jäänkö tänne vai tuunko kotiin, teenkö leikkauksen täällä vai kotona ja myös että milloin..   Tän lääkärin mukaan joka tutki mun polven sano ettei halua mun odottaa edes paria kk.. no enään vaan mun piti tehdä päätös että haluunko tehdä sen täällä vai kotona Suomessa. Loppujen lopuks päädyin siihen että teen sen täällä, koska se tulee halvemmaksi ja mun hostit lupas hoitaa mut kuntoon. Leikkaus aikakin saatiin heti seuraavalle viikolle. Asiat ei kuitenkaan menny niinku toivoin, koska tää mun vakuutus jonka oon ottanu Cultural Caren kautta on todella huono!! Vakuutus korvaa vaan 7000dollariin asti, jos ja kun en yövy sairaalassa. Ja parin puhelun jälkeen tuli ilmi että leikkaus tulee oleman jotain päälle 11000dollaria... olin aivan maassa ja en tienny mitä tekisin. Hostmom soitteli kans kaikkialle ja yritti auttaa minuu että mitä nyt tapahtuu. Mun oma äiti soitteli Suomessa että korvaako mun vakuutus siellä sen kun se on täällä tapahtunu ja polvi on myös aiemmin leikattu. Suomesta saatiin sellanen lausunto että joutuisin mennä kunnan kautta eli jonotus on 6kk, koska vakuutus ei korvaa aiemmin leikattua paikkaa. Eli voisin olla täällä kuitenkii loppuun asti, mutta se mitä saisin tehdä tällä polvella olisi rajallista. No onneks se lääkäri on mun hostien kaveri ja lupas miettiä vkl ylitse mitä tehdään (se leikkaus oli siis seuraavana keskiviikkona.) Maanantaina saatiin sitte puhelua että tää kyseinen lääkäri tekee sen mulle 1000 dollarilla mutta ei vastaa sitten siitä mitä ne muut tulee maksamaan, esim nukutuslääkäri ja sairaalamaksut. Olin innoissani vaikka hieman pelotti että nyt se leikkaus sitte tapahtuu... ja ilman omaa perhettä.

Leikkauspäivänä 13.6. olin todella hermostunu ja en tienny miten päin olisin... en tietenkään saanu syödä enkä juoda mitään 12 jälkeen yöllä, joten olin myös nälissäni koko sen päivän. Mun hostmom, R ja A vei mut sinne ja ootti että pääsen valmistautumaan leikkaukseen. Hoitajat oli todella mukavia ja kaikki kyseli minkälaista on asua Suomessa yms. Yks hoitajista jopa oli seurustellu suomalaisen kanssa nuorena ja sanoi että me ollaan kovia juhlimaan ja juomaan alkoholia, haha. Siinä jouduin vielä odottelemaan tovin, kunnes minut vietiin leikkaussaliin ja yhtäkkiä kaikki sammui. Heräsin sitte kipuihin ja hoitajien ympäröimänä.. En tienny mitä kieltä puhuis ja oisin tehny mitä vaan että oma äiti olis ollu siinä just sillä hetkellä. Ja sitten vielä, kun en ollu syöny mitään koko päivänä niin ainut mitä niillä oli tarjottavana oli mustikkamuffini ja cornbread (eli sellasta maissi-kuivakakkua)... niin amerikkalaista! Sitten tuli aika lähteä kotiin ja yllätys yllätys mun hostmom oli tälläkin kertaa myöhässä. Hoitajat kerto sitte siinä mitä lääkärit teki: korjas eturistisiteen mun polvitaipeen jänteellä ja myös että mun eturistiside oli kiinne enään parilla kiinnikkeellä ja se olis voinu mennä kokonaan poikki ihan minä hetkenä hyvänsä. Onneks siis tein sen täällä!

Toipuminen on menny tosi hyvin, mutta ne ekat päivät oli aika kamalia.. kipulääkkeet sai minut voimaan niin pahoin etten pystyny syömään mitään ja nukuin koko päivät. Päätin 4 ekan päivän jälkeen lopettaa sen lääkkeen ottamisen päiväsin. Onneks mun kaverit on käyny täällä niitten vapaa-ajalla hoitamassa ja piristimässä minua, koska mun hostit ei nyt ihan parhaiten oo hoitanu tätä niitten "mun hoitamista kuntoon"- projektia. Täällä jenkeissä myös kaikki on tapahtunu vähän eritavalla, mulla on tollanen laite mikä liikuttaa mun jalkaa koukkuun ja suoraksi, suihkussa en saanu käydä 7 päivään yms... Käytän myös sellasta tukea mikä on mun koko jalan pitunen ja sillä piti myös nukkua puoltoista viikkoa. Eilen näin lääkärin ja multa otettiin tikit, sellanen ihana valkonen sukka ja kaikki laput mitkä oli polvessa pois. Sain myös luvan heittää kepit menemään heti kun siltä tuntuu, eli heti tänään. Tukea pitää käyttää niin pitkään kunnes fysioterapeutti toisin käskee. Nyt se tuki on tosin vielä lukossa eli käveleminen on suht hankalaa kun jalka sojottaa suorana, mutta toivotaan että fysioterapeutti aukasee lukot 30' asteeseen huomisella käynnillä. Sunnuntaina lähetään hostien kanssa Chicagoon kansainvälisiin Irlantilaistanssi kisoihin, jonne lähtee myös mun hostmomin siskon perhe. Se ei tuu vaan olemaan mulle niin hauskaa kävellä ton koko jalkaa peittävän tuen kanssa.

 Ihanat valkoset sukat ja laite

Melkee saman kokoset

Noora tuli kylään viikonloppuna

Käytiin pikaseen rannalla Nooran sanojen mukaan "meidän jalan kanssa"

<3

Tehtiin vadelma-banaani-rahkaa, NAM

KOVIKSET lauantai-iltana klo.21:50

Minä ja ystäväni Noora 

Ps. Mulla tuli myös 6kk täyteen kesäkuun 12 päivä ja tuntuu että on niin paljon vielä nähtävää ja tekemistä, ni tuli pieni paniikki että ehinkö tehä/nähä kaiken mitä haluan! Palataan Chicagon jälkeen :)